Isä Trifan

Isä Trifan. Kirjoittanut Eetu Salin

Pyhästä Trifan isästä,

Jos laittais pienen laulun,

Kun äkin Herra häneltä

Katkaisi hauskan naurun.

Hän Novgorodin sankari

Ol’ karski aikanansa,

Joi, nai ja verta vuodatti

Rosvona kulkeissansa.

Myös joskus verta kansamme

Kalpansa lienee juonut,

Siks’ rauhaa hälle perkele

Ei sallinut, ei suonut.

Tundrille Turjan saatana

Vei vihdoin Trifan raukan,

Murmannin Turska-apajat

Hais’ nokkaan ryssän haukan.

Siel’ ilman votkaa vaikeroi,

Nyt Trifan kotvan aikaa,

Ei palalaikka siellä soi,

Ei maatuskoita lainkaan.

Niin synnin suomut karisi

Silmistä Trifanilta,

Hän hurskaan maineen saavutti

Pyhältä synoodilta.

Luo Novgorodin ruhtinaan,

Kuuluisan Ivan julman,

Nyt Trifan riensi anomaan

Lahjaksi Kuolan kulman.

Pyhimystehdas, luostari,

Näin Peisenvuonoon syntyi,

Alue kirkon laajeni,

Saarnaajaks’ Trifan yltyi.

Sielt’ luostarille Peisenin

Sai Trifan lahjakirjan.

Anastaa rannat Muurmannin,

Maan, meren, metsän viljan.

Niin Lappi apostolin sai

Ja Trifan tunnon rauhan,

Kreikkalaiskirkko sielut kai –

Ja Novgorodi Kuolan.

Historia on ilkeä,

Se kertoo kaikk1 kuin akat,

Myös että Reininviiniä

Joi Peisenissä papat.

Ja votkaa kaksin tynnyrin

A. Neich^[1] toi luostarille,

Lahjaksi vain, kun saalihin,

Veljet möi kansan sille.

Mutt’ kansa raukka legendain,

Pyhimystaruin kanssa

Munkkein ja pappein laittamain

Pidetään aisoissansa.

Ja aisoihin jos nojaa vaan,

Niin nagaikka soi selkään,

Mutt’ viel’ ne kerran katkeaa

Ett’ rysähtää –, mä pelkään.

1. 1) A. Neich oli Peisenin luostarin kanssa kauppasuhteissa oleva Amsdertamilainen kauppahuone.

Lähde: Salin, Eetu 1909: Tyrmässä. I. Osuuskunta Kehitys r. l., Pori.