Inkerin valitus

Kirjoittanut Esaias Tegnér


          Syys on ja sää
Myrskynen, merellä vaahossa pää.
Helpompi kuitenkin huolla
          Ulkona tuolla.
          Kauvanpa näin
Lentävän purjehen lännessä päin.
Ah! onni, seurassa siellä,
          Frithion tiellä
          Aaltonen oh!
Älä niin kuohu, jo kulkeepi joh.
Loistakaat tähtiset taivaan
          Retkillä laivan!
          Palajaahan
Keväällä Frithio; Inkeri vaan
Salissa vastaan ei juokse,
          Laaksossa luokse.
          Poveheen maan
Raukka on riutunut rakastessaan,
Taikka hän valittaa surmaa,
          Veljeltä julmaa.
          Haukkanen hei!
Frithiolta unhossa, minulta ei,
Herkkua, jos mitä voisin.
          Sinulle toisin.
          Käteensä teen
Kuvasi liinani liepeheseen,
Siipiset välkkyväst hopiast’,
          Kynsiset kullast’.
          Haukan jos vain
Siivet sai Lemmetär muinon ja tain
Puolisoo etsien armast’
          Lenteli varmast’.
          Eivätpä vois’
Siipesi kantaa minua pois.
Tuonelta lentimet oivat
          Saan – kyllä voivat.
          Olallen’ käyt
Katso jos kultaa ei merellä näy.
Ah! kuinka katsova liennee,
          Tuloo ei tiehnee.
          Kuoltuani
Tulee hän varmaan, vaan Lintuseni,
Muista, kuin itkeepi kulta,
          Tervehä multa!

Ö–r–g.


Lähde: Borgå Tidning 9.2.1850.