Influensa

Influensa.

Kirjoittanut Niilo E. Wainio


Tää aikakausi höyryn, hermoisuuden
ja telefoonin, tornin Eiffelin,
on saanut niskoillensa taudin uuden;
se iskee talonpoikiin, herroihin,
ja kaikki ovat saaneet huulillensa
sen vieraan nimen, se on – influensa.
Se kulkenut on Venäjät ja Kiinat,
Berliinit, Lontoot, Roomat, Pariisit,
ja eksyi Suomeenkin; ei paloviinat,
ei Helsinginkään herrat viikingit
pois sitä peloittaneet, omillensa
vain tuli meille tänne – influensa.
Jo puoli mailmaa sairastaapi tuota
tautia, joka lailla pahan sään
kulkevi kautta ihmiskunnan;
suotta tohtorit määräävät reseptejään,
ilkkuen nauraa heidän puuhillensa
maailman mahtimiesi – influensa.
On piennä sentään lohdutuksenamme,
se että harvoin ottaa henkeä,
ei hautaan kaada suurta persoonaamme;
on muistuttajana vain vähäisnä,
arvoa miten liian voimillensa
antavat ihmiset – tuo influensa.
Vaan sangen on se seikka surettava
kun tauti ilmestyy niin monessa muodossa,
häiriötä huolettavaa saattaen aikaan ihmisruumiissa
Selville viisaat sanoo saattaneensa,
ett’ ompi monta lajia – influensaa.
Kun esimerkiks’ syttyy nuorukaisen
sydämmeen lemmen liekki neitoseen,
tai koska tämä salaa lumoovaisen
luo pulskaan nuoreen mieheen katsellen,
niin varmaan ompi päässyt valloillensa
ruumiissa nuorten lemmen – influensa.
Tai kun kuherrusviikkoin loputtua
käy elo nuorten arkipäiviksi
ja ensi huimauksen haihduttua
hupenee suukot harvinaisiksi,
miel’ ärtyy kärtyksi, on tuhoinensa
jo päässyt puolisoihin – influensa.
Samaten ompi koulupoikain laita,
kun eivät oikein taida läksyjään;
ei laiskantaudist’ ole enää haittaa,
ei tarvis tulla kiikkiin vähääkään;
vaan kun ei osaa taivutella ”mensaa”
saa empimättä syyttää – influensaa.
Kun taipumus on paha kukkarolla
kokohon kutistua kurjasti,
jott’ ei oo ryypyn vertaa rahaa koolla
ja vaikea on saada lainaksi,
on silloin kukkarossa Mattinensa
tuo sangen paha vika – influensa.
Se tauti paljo tuskaa, kärsimystä
on tuonut kurjall’ ihmiskunnalle
mutt’ ompi antanut myös hyvitystä
kun sitä aina syyttää saatamme
omista virheistämme. Onneksensa
siis kukin sairastakoon – influensaa!

N[iilo]. E. W[ainio].


Lähde: Pohjalainen 14.01.1890.