Impi (Kemelli)

Impi. (Muualta). Kirjoittanut Frans Pietari Kemelli

Kauno-kukkien keralla

Istu impi ihana

Koivun alla, kuutamalla

Itku silmin sureva.

Järvi hohti hopeassa

Ihanassa illassa,

Linnut oli yö-sialla

Koko luonto levolla.

Immen silmä itkeväinen

Katso kauan järvelle,

Viimmen poski polttavainen

Kallistuvi käelle.

”Voipa missä viipynevi

Sulhaseni sulonen,

Kussa vaanki kulkenevi

Kun ei kuulu kaunonen!”

Näin kun neito kuikuttavi

Käypi yöksi kultanen,

Heti poskella palavi

Muisku hellä herttasen.

Kauan oli kulkenunna

Näkemähän neitoaan,

Järven seljät soutanunna

Kultoansa katsomaan.

Siinä vannovat valoja:

”Aina olet sinä mun”

Taivon tähti todistaja,

Että olen aina sun.

Tänne usein tulivat

Halujansa haastamaan,

Siinä aina illon saivat

Rakastella toisiaan.

Tuli tauti tappavainen

Si’e hellä särjettiin,

Nuorukainen ihanainen

Maahan kohta kätkettiin.

Neito kurja kaihoavi

Kuolemata kultasen,

Kukat poskilta putoovi

Itkeväisen impyen.

Muisto usein ajavi,

Koivun alle kauno’kaan,

Siellä sulhoa surevi,

Ikävöipi Armastaan.

Yletessä aurinkoisen

Äiti armas etsivä,

Löyti immen ihanaisen

Koivun alla kylmänä.

Kuva kultasen käessä

Oli armas uupunut,

Lempi-kukkien lemussa

Rinta neion riutunut.

[Frans Pietari] K[eme]–lli.

Lähde: Oulun Viikko-Sanomia 13.3.1841.