Impi (1885)

Impi. Kirjoittanut F. F. Brummer

Ma tiedän immen ihanan, –

Ken hänt’ ois armahampi!

Sen silmäin sini taivahan

Sineä kirkkahampi,

Ja poski milloin ruusuinen,

Taas milloin lumivalkoinen.

Ei suurta oo hän sukua, –

Perillä syntyi Pohjan. –

Ei loistosta myös lukua

Hän pidäkään, kosk’ ohjan

Elolleen taivas antoi näin:

”Oo kaino, kasva lemmessäin!”

Hän, vaikka vuoroin kylmä on,

Vaan yhä voittaa mielet,

Ja häntä, kosk’ on nuhteeton,

Ylistää kaikkein kielet. –

Mutt’ impi milloin laulelee,

Riemusta syömmet sykkäilee.

On kosijoita hällä kaks:

Lapsuuden tuttu toinen,

Vaan tääkin käy jo kalseaks,

Ei sovi hälle moinen.

Taas toinen: outo, parrakas

Ja viekas, julma, juonikas.

Sa heihin ällös taivukaan:

Heill’ uhkaa vain on sulle.

Ei konsanaan he johdakaan

Sua onnen valkamille.

Oi, pysy, impi, puhtaana

Ja Pohjan kaunistuksena!

–r–r.

Lähde: Säveliä: Hämeestä ja muualta. 1885. Hj. Hagelberg, Tampere.