Impi (1883)
Impi. Kirjoittanut F. F. Brummer |
- Mä tiedän immen ihanan;
- Ken hänt’ ois armahampi?
- Sen silmäin sini taivahan
- Sineä kirkkaampi,
- Myös poski milloin ruusuinen
- Ja milloin lumivalkoinen.
- Ei suurta oo hän sukua,
- – Perillä syntyi Pohjan; –
- Ei loistosta myös lukua
- Hän pidäkkään, kun ohjan
- Elolleen Luojans’ antoi näin:
- ”Oo kaino, kasva lemmessäin!”
- Hän, vaikka vuoroin kylmä on,
- Kuitenkin voittaa mielet,
- Ja häntä, kosk’ on nuhteeton,
- Ylistää kaikkein kielet;
- Vaan impi milloin laulelee,
- Riemusta syömmet sykkäilee.
- On kosijoita hällä kaks:
- Lapsuuden tuttu toinen,
- Vaan tääkin käy jo vierahaks,
- Ei sovi hälle moinen.
- Taas toinen outo, parrakas
- Ja viekas, julma, juonikas.
- Sä häntä ällös kuultele,
- Vaan ollos karttavainen,
- Ettei hän sua viettele:
- Hän onkin suden lainen.
- Oi, pysy, pysy puhtaana
- Ja Pohjan kaunistuksena!
–r–r. [F. F. Brummer]
Lähde: Hämäläinen 14.4.1883.