Immen päivä.

Kirjoittanut Mikko Uotinen


Sinikellot iltasella soitti
kukkasissa uinui Kesäkuu,
illan hämy päivän silmän voitti
punervaksi taivas punastuu.
Lensi perho kummun kukkasissa
lemmikki sai perhon suukkosen,
luonto uinui rauhan unelmissa
mykkinä on äänet myrskyjen.
– Kulki immyt ruusut poskillansa
silmissänsä päilyi siniveet,
onnen taimet tunsi rinnassansa
kuuli päivän valko säveleet.
Punersivat omenaiset puussa
tuli elon aika, elokuu,
kaihon varjot kalpeassa kuussa
vainioilla vilja tuuleutuu.
– Kulki immyt kaiho katsehessa
povessansa lemmen äänet soi,
vieri kyynel posken kalvetessa
epätoivon tunteet karkeloi.
Syksyn orhit ravasivat maita
kelta lehdet peitti kylmän maan,
myrskyn ääniä soi raivokkaita
kukat kuoli hallan suudelmaan.
– Kummun alle impynen jo maatui,
kesän kukkasena kuoli hän,
lemmen polton polttamana kaatui
uhriks’ pettäväisen elämän.
Kummullansa syksyn tytöt itki
rauhan virttä syksy tuulet soi,
murehtien lehdet kotituomi kitki
rannan raita hellää unelmoi:
Unelmoi hän kaukaisesta maasta
missä impynen nyt astuu onnessaan,
unelmoi hän elämästä onnekkaasta
missä riemu liikkuu valko vaatteissaan.


Lähde: Uotinen, Mikko 1907: Kevätvirroilta: runoja. Kustannusyhtiö Osmo, Helsinki.