Iltapuhteet

Iltapuhteet. Kirjoittanut Larin-Kyösti

Voi, talviset illat ja pitkät puhteet,

ne hämärät iltapuhteet

ja isännän ilkku ja naisten naurut

ja emännän nurjat nuhteet!

Voi, talviset illat ja pitkät puhteet,

kun ajatus hämärään hukkuu,

ma kehräsin viimeiset villani loppuun

ja tuvassa väki jo nukkuu!

Voi, talviset illat ja pitkät puhteet,

ken koskisi oven salpaa;

jos kyläinen vieras viivähtääkin,

ei katso se neitoa halpaa!

Voi, talviset illat ja pitkät puhteet,

ja voi mua onnetonta,

on kultani maailman kylillä

ja sinne on virstaa monta!

Voi, talviset illat ja pitkät puhteet,

kun hanki on kylmä ja syvä. –

Voi, tulispa kulta ja kolkuttais,

niin mieleni taas olis hyvä!

Lähde: Larin-Kyösti 1901: Unta ja totta. Otava, Helsinki.