Iltalaulu (Lindahl)

Iltalaulu.

Kirjoittanut Emil Lindahl


Aurinko kaukaisten metsien sylissä.
Karjojen kellot kalkkavat kylissä,
tummuvat vihreyskylläiset puistot;
haikeus siittävi sieluun muistot –
menneiden iltojen muistot!
Vuosia sitten, tuon veräjän pielessä
löysin mä tyttö sun, yön tulo mielessä;
katseeni kerjäsi katsetta kuumaa,
janosi huuleni huultesi huumaa –
kirsikkahuultesi huumaa.
Katseen sa annoit, mi lemmestä palaen
sytti mun, riemua rintaani valaen;
paljon se lupasi, paljon se antoi,
rakkausunehen kanssasi kantoi –
kesäyön unehen kantoi!


Lähde: Lindahl, Emil 1937: Nouse, aurinko. Sos.-dem. työläisnuorisoliitto, Helsinki.