Iltakello.

Kirjoittanut Lauri Soini


Iltakello helkähdellen
rannat kattaa kaijullaan,
kaiku lehdot kierrätellen
helkkyy ylle viljamaan.
Kumarassa kukkivaiset
kultaviljan korjaajat
kuullen kaijut kaunokaiset
selkiänsä oikovat.
Reipas renki, nuori Ville
sirpin maahan singottaa,
takin heittää hartehille,
piipun hampaihinsa saa.
Torpan joukot päivätyönsä
taasen saivat illoilleen,
miellyt kiinnittävi vyönsä
päivän työssä löyhtyneen.
Torpan vaimo pientarelle
käypi luokse lastensa,
antaa rinnan pienoselle,
nokan niistää toiselta.
Torpan tyttö kainomieli
ruista suorii sormillaan,
rauniolle häll’ on mieli
vaapukoita poimimaan.
Piikatyttö ruskosilmä
suorii tumman palmikon,
kartanolle käyden vilmä
alkaa lemmenlaulelon.
Syksyillan tienoholle
virittäissa varjojaan,
joukot käyvät kartanolle
kylpemään ja nukkumaan.
Sängiköllä jälkipuolla
vaari tarkastellen käy,
onko toimet tehty huolla,
ettei tähkäpäitä näy.

1899.


Lähde: Soini, Lauri 1900: Kansallisia lauluja. Werner Söderström, Porvoo.