Ilotytön muistikirjaan

Ilotytön muistikirjaan. Kirjoittanut Mikko Uotinen

Oi onneton, ken kevään ensi ilon,

sun huuliltasi tunnotonna joi,

oi onneton, ken hallana sun huursi

ja kuolon tanssin kanssas karkeloi.

Mä nään sun kotikummullasi käyvän,

sun poskillasi punakukat on,

kesäinen liekki silmissäsi siintää

on otsas kirkas ja niin tahraton.

Sä avo silmin elämähän katsot,

vain hyvää, kaunista sä siellä näät,

unelma linnat uhkehina nousee

ja toivon liekit syttyy lämmökkäät.

Mä nään kun viettelyksen henki rientää,

mi lemmen verhoin tarkoitukset peittää,

sä avomielin riennät sitä vastaan,

kun verkkonsa se viehättävät heittää.

Mä nään kuin kukka poskiltasi kuolee

ja silmäs valo hämäräksi saa,

mä nään kuin ilos kyyneliksi vaihtuu

ja rintas murtuu, hallaiseksi saa.

Mä nään kuin kyynel lähtehissä kylvet

ja tuskan maljan poljettuna juot,

ja laskeutua polkus päiväisiltä mailta

sä ajan liejukerroksihin suot.

Nyt oot kuin lehti kellervässä puussa,

min mehun aika myrkky huulin joi,

nyt oot sä kolkon syksy yösi vanki,

min sielussa vain musta ääni soi.

Oi onneton, ken kevään ensi ilon

sun huuliltasi tunnotonna joi,

oi onneton, ken hallana sun huursi

ja kuolon tanssin kanssas karkeloi.

Lähde: Uotinen, Mikko 1907: Kevätvirroilta: runoja. Kustannusyhtiö Osmo, Helsinki.