Ilolintu
| Ilolintu. Kirjoittanut Antero Warelius |
- Ilolintu! iltalaulus,
- Ai kun käypi kaunolta!
- Mielusasti metsolossa
- Kuuntelen mä kaikuja.
- Puhus pieno ystäväisen
- Mitä laulus laatinee,
- Mistä hauska heljä äänes
- Visertäin nyt virkkonee.
- ”Älä vaadi’ veisukieltä
- ”Puhumalla purkamaan,
- ”Jos et tunne’, tietos ei saa
- ”Tutkituiksi tuntojan”.
- ”Sanat sulle’ suuhun anot
- ”Ajatukset aivohin
- ”Luoja: mulle lemmen innon,
- ” Laulu-kielen kaunihin”.
- Sama lempi leimua tääll’
- Sydämestä suljetust’;
- Voi! mull’ ei, kun sulle, suotu
- Lievityksen laulamust’.
Lähde: Suomettaren vuosikerta 1848, 6. lokakuuta s. 1. [Tekstikorpus]. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki. Viitattu 28.12.2006. Sisältyy kokoelmiin 1800-luvun korpus: Suomettaren vuosikerta 1848. Saatavissa osoitteesta http://kaino.kotus.fi/korpus/1800/meta/smtr/smtr1848_rdf.xml.