Ilolintu.

Kirjoittanut Antero Warelius


Ilolintu! iltalaulus,
Ai kun käypi kaunolta!
Mielusasti metsolossa
Kuuntelen mä kaikuja.
Puhus pieno ystäväisen
Mitä laulus laatinee,
Mistä hauska heljä äänes
Visertäin nyt virkkonee.
”Älä vaadi’ veisukieltä
”Puhumalla purkamaan,
”Jos et tunne’, tietos ei saa
”Tutkituiksi tuntojan”.
Sanat sulle’ suuhun anot
Ajatukset aivohin
”Luoja: mulle lemmen innon,
Laulu-kielen kaunihin”.
Sama lempi leimua tääll’
Sydämestä suljetust’;
Voi! mull’ ei, kun sulle, suotu
Lievityksen laulamust’.

A[ntero]. W[arelius].


Lähde: Suomettaren vuosikerta 1848, 6. lokakuuta s. 1. [Tekstikorpus]. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki. Viitattu 28.12.2006. Sisältyy kokoelmiin 1800-luvun korpus: Suomettaren vuosikerta 1848. Saatavissa osoitteesta http://kaino.kotus.fi/korpus/1800/meta/smtr/smtr1848_rdf.xml.