Ilolaulu Jesuksesta/XXI. Ryövärein luiden rikkomisesta
| XX. Tunnustähdistä Jesuksen kuoleman jälkeen | Ilolaulu Jesuksesta XXI. Ryövärein luiden rikkomisesta Kirjoittanut Mattias Salamnius |
XXII. Kristuksen hautaamisesta |
Luku XXI.
muokkaaRyövärein luiden rikkomisesta.
Vaan ei julmat juutalaiset,
Parvi pappien pahimpi,
Eikä kiukku kirjamiesten
Huoli merkistä mitäkään:
Joilla rinta raskahampi
Kuin on multa maan sisällä,
Syntinen sydän kovempi
Kuin on kalliot kiviset,
Enämmin sokeat silmät
Kuin on kirkon patsahilla.
Juoksit joukossa kamalat
Pontiuksen porstuahan,
Maan herran majan sijalle,
Sanoivat sanoilla näillä:
"Juhla joutuupi likemmä,
Pääsiäinen päälle saapi.
Ei pidä pahantekiät
Rippumahan ristin päällä
Ison' juhlana Jumalan!
Anna luut luhoksi lyödä,
Että henki ennen lähtis."
Saatua lupasanoman
Verimiekat mielellänsä
Ristin tykö rientänevät,
Kiukkuisesti kiiruhtavat;
Lyövät luihin ensimmäisen,
Sekä toista toukkaisevat,
Sääret särkevät peräti,
Käsivarret katkaisevat.
Koska katsovat lähemmä
Näit he Herran hengetöinnä.
Ei he luita liikuttane,
Täytyi jäädä terveheksi.
Suuren suosiost' Jumalan.
Karkas yksi keihäällänsä
Herran kylkehen kovasti,
Rikkoi ruumihin pyhimmän.
Avaralta auki laski,
Vaikk' ei luita liikuttanut:
Josta juokseepi jokena,
Viljalta veri punainen,
Vielä vettä runsahasti,
Joss' ompi salaus suuri!