Ilolaulu Jesuksesta/XI. Juudaksen kelvottomasta katumuksesta ja häpeällisestä kuolemasta
| X. Jesuksen kärsimisestä Hannaksen ja Haifaksen tykönä | Ilolaulu Jesuksesta XI. Juudaksen kelvottomasta katumuksesta ja häpeällisestä kuolemasta Kirjoittanut Mattias Salamnius |
XII. Jesus viedään hengellisestä oikeudesta maaherran Pontius Pilatuksen etehen |
Luku XI.
muokkaaJuudaksen kelvottomasta katumuksesta ja häpeällisestä kuolemasta.
Juudas pettäjä Jumalan
Saa tästä surusydämmen;
Raha joutui raskahaksi,
Kääntyi huoleksi hopea,
Saatu surmalla Jumalan,
Verellä vakaisen Herran.
Tunnusti samalla suulla.
Jolla Luojan pettänynnä,
Työnsä tyhmäksi todisti:
Vaan ei löydä lohdutusta
Luona pappien pahinten.
Jätti tengat temppelihin,
Heitti Herran huonehehen,
Itse ulvos kiiruhtaapi.
Vaikka pääsi penningistä,
Ei pääsnyt pahasta työstä,
Vaikka kukkaro keveni,
Ei sydän sitä sulempi.
Viimein suuresta surusta,
Aivan ilman lohdutusta
Käypi sinne, käypi tänne,
Vaan ei löytäne lepoa:
Sylen siimoa sivalsi,
Köyttä kolme kyynärätä,
Sitoi oksahan ylähäs,
Pani puuhun korkeahan,
Solmes sormilla omilla,
Puolen nuoroa puneli
Kaksin kerroin kaulahansa.
Tahtoi vältteä surua,
Vasta vaiva alkaneepi;
Ruumis rippui korkealla,
Sielu painuupi syvälle,
Piinapaikkahan pahahan.
Huolen kanssa helvettihin.