Ilo-Veisu

Kirjoittanut Tuomas Ragvaldinpoika


Sen

Vielä virhellisen

Ilo-Veisu,

Cosca hän

Jumalan Siunauxen voimalla

Ja

Läkärin konstin avulla

Parattin huulensa virhestä.

Caikille rackaille Risti veljille ja sisarille ylös-kehotuxexi, kijttämään Jumalata terven ja hyvin caunistetun ruumin edestä,

Cocoonpandu

Ja pränttijn annettu

Vuonna 1763.

Thomas Ragvaldin Pojalda

Turusa oleskelevalda.


V. c. Ole sielun iloinen.

1.

HERran töitä ilmoitta,
Cosca vaivoist kirvoitta,
Tule suull ja sielulla,
Rucoucell veisulla.

2.

Mutt ah! halpa olen mä,
Engä oikein ymmärrä,
Tätä tehdä taitavast,
Vaicka aivon ahkerast.

3.

Sillä hänen armons suur
Yli ajatuxen juur
Ombi käynyt todella,
Cuin nyt tahdon jutella.

4.

Minä olin huulesan
Syndyes jo virhen saan,
Joca esti puheni,
Oudox näytti casvoni.

5.

Tätä anda paranda,
Aivoin monin aicoina;
Mutt’ ei silloin vielä mull
Herran avun hetki tull.

6.

Sillä tämä ajatus,
oli cova rasitus,
Etten sitä kipua
Voinut ulosseisoa.

7.

Vielä oli mielesän,
Nijncuin tätä tehdesän
Herran mieldä rickoisin,
Cosc’ mun andoi syndy nijn.

8.

Vijmein Herra rohvaisi,
Pelvon siteet catcaisi,
Ettei kivun peljästys
Ollut minull hämmästys.

9.

Nijn myös omas tunnosa
Levon löysin minusa,
Cosca Sanan Saarnaja
Vahvist tätä asia.

10.

Tämän tähden, läkärin
Canssa sijtä juttelin,
Joca oli mieluinen
Anomistan täyttämään.

11.

Itsen myöskin valmistin,
JEsust hartast rucoilin,
Vaivans tähden vaikian,
Minu vaivas auttamaan.

12.

Vielä Herran pöydällä
Olin mielell nöyrällä,
Vacuutuxen myöskin sain,
Että JEsus autta ain.

13.

Huhticuusa päiväisell
Cuudel toista kymenell,
Tuli luonnon läkäri
Parandaman virheni.

14.

Pani edes istuimen,
Johon istuin mielellän;
Tarttui sormill casvoini,
Vijlsi veitsell huuleni.

15.

Cohta silmän umbehen,
Käten, sormen yhtehen
Lujast kijni pusersin,
Sydämen pääll likistin.

16.

Tunsin kivun surkian,
Ahdistuxen angaran;
Että lihan värisi,
Caicki paicat vapisi.

17.

Mutta sisällisesti
JEsuxeni vahvisti,
Ettei äänen ollengan
Cuulun yhtä sanaacan.

18.

Vaicka veren cuohusta,
Joca juoxi suonista,
Täydyin rascast puhalda
Täsä veri-saunasa.

19.

Sillä paitan, poveni,
Liki caicki paickani,
Cuumald vereld täytettin,
Joca alasculki sijn.

20.

HERran armo oli myös
Toisell tavall täsä työs,
Kivun covan lievitti,
Poicans pijnan muistutti.

21.

Sillä cosca veitsell sijn
Ikeneni Pijrettijn,
Nijn mä muistin JEsusta
Cuing Hän oli haavoisa.

22.

Ja cuin saxet huulestansa
Leickais nahan lihasta,
Muistin cauneit casvoja
Cuin sai covij puusteja.

23.

Cosca neuloill pistettin,
Huulen yhteen lijtettijn;
Nijn mä keihäst muistelin,
Joca sisäll tungettijn

24.

Kulkeen ja myös sydämmeen
Vapahtajan JEsuxen;
Nämät aiatuxeni
Olit huojennuxeni.

25.

Cats! cuing’ HERran voima suur
Mua ylöspiti juur,
Ettei pääni pyörtynyt,
Sydämeni heitynyt,

26.

Cosca näjin edesän,
Cuinga veri sylisän
Hyllyi, hyydyi, seisahti,
Oli cauhistuxexi.

27.

Sitt’ cuin Läkär lievitti,
Työnsä toimell lopetti,
Nijn mä silmän auvaisin,
Käten puhtax puhkisin,

28.

Nijn myös hien casvoista,
Joca tuli tuscasta;
Ja nijn paidan uudistin,
Verest itsen puhdistin.

29.

Näin mä vaivoist suurista
Pääsin pojes tolista;
Menin jällens vuotelle,
Panin maata levolle.

30.

Olin sijnä fangina
Sitehisä orjana,
Etten Leivän palaacaan
Cahteen vijckoon nautit saan.

31.

Jolla ajall Läkäri
Usiasti catseli
Cuinga huulen parat’ vois;
Vijmein neulat otti pois;

32.

Ensimmäisen Tijstaina,
Toisen Keskivijckona,
Colmannen sitt’ Perjandain,
Jotca covin tuta sain;

33.

Ett’ he olit ruostuneet,
Lihaan kijnniottanet,
Josta muuttui muotoni,
Valjux tuli casvoni.

34.

Ja myös vielä cauhista,
Cosca mieleen joucahta,
Cuig’ ne neulat temmattin,
Kipiäst ulosotettin.

35.

Mutta kijtos Jumalall,
Luojall Caickivaldiall,
Joca päästi tuscasta,
Nijnmyös virhen viasta;

36.

Annoi onnen Läkärill
Herrall hyvällä Odenadtill,
Siunauxen Voitehill,
Balsamille callihill.

37.

Näin vielä HERra vahvista,
Kätten työt myös armosta,
Siuna Hänell cunniax,
Tarvitsevill parahax.

38.

Näin myös kipun, vaivani
Tällä eräll huojendi,
Paras Läkär JEsexen,
Josta tuon häll kijtoxen.

39.

Nyt sijs sucun, omani,
Caicki hyvänsuovani,
Ystävän ja tuttavan,
HERran armost iloitcan.

40.

Mutta racas JEsuxen,
Andex sinuld rucoilen
Caicki syndin, ricoxet
Myöskin tietämättömät,

41.

Joilla mieles rickonut,
Poluldas poisastunut
Olen caikell ajalla
Tätä virhee candaisa,

42.

Jongas ristix vaikiax
Lähetit mull oikiax,
Tänn mailmaan tullesa,
Ja jo cohdus ollesa;

43.

Itselleni hyväxi,
Muille esimerkixi,
Että työs ja teeos suur
Cunniaxes tulis juur.

44.

Anna myöskin JEsuxen
Sinun Henges avuxen,
Johdattamaan sydämen,
Sisällisen ihmisen.

45.

Että uudell voimalla,
Tästälähin vaelda,
Armon tiettä tasaisell,
Rucouxell, kijtoxell.

46.

Hengellises köyhydes,
Lapsillises nöyryydes,
Heittäin itsen iloisest,
Sinun turvijs totisest.

47.

Aut’ ett’ Sielun casvosa,
Catselisin Laisa,
Etten coscan exyisi,
Omatundoon louckaisi.

48.

Häijys ilos mailman,
Joca tuotta cuoleman;
mutta aina pelvosas
Vaellaisin mailmas.

49.

Vijmein iloon ijäiseen
Ota tygös Taivaseen,
Jotc’ on hengest syndynet,
Autuuttansa etsinet.

50.

Engelitten seurahan,
Sinull Kijtost veisamaan,
Isä, Poica, Hengi suur,
Ilos ijäisesä juur.


Lähde: Helmi-tietokanta. Helsingin yliopiston kirjasto.