Ilo-Laulu Jesuxesta/Christuxen ylösnousemisesta cuolluist

Ilo-Laulu Jesuxesta XXV: Christuxen ylösnousemisesta cuolluist Kirjoittanut Mattias Salamnius

Luku XXV.

Kristuksen ylösnousemisesta kuolluista.

Kulki Jesus kunnialla
Ylös haudasta ilolla,
Astui voimalla omalla.
Aivan armas auringoinen,
Aivan aamulla varahin

Kiiruhtaapi kiiruhusti
Ilomielin katsomahan
Voittoa vakaisen Herran.
Kuin oli saattanut surulla,
Murhevaattein maahan vienyt,
Jällen tullessa takaisin
Vastaan ottaapi ilolla.

Sanan saattaja Jumalan
Enkeli edestuleepi,
Alasastui taivahasta,
Otti pois kiven ovelta,
Paaden poijes vierittääpi,
Jätti paikan paljahaksi;
Repesi sinetti rikki,
Murtui merkki juutalaisten.
Itse päälle istuneepi
Kirkkahassa kunniassa,
Jonk' olit kasvot katsannolta
Pitkäisen tulipunaiset,
Valkeimmat vaattehetkin
Paljon lunta puhtahammat.

Maa järisi mielellänsä,
Vuoret hyppäsit ilosta.
Pahat vartiat vapisit
Nähtyä nämät asiat;
Pääsit keihähät kädestä,

Poijes piikitkin putosit;
Jesus liikkui, maa järisi,
Vartiain sydän värisi,
Pelvosta pakenit poijes
Kiiruhusti kaupunkihin;
Ilmoitit asian kaiken,
Papeille sanoit pahoille.

Seura silmistä sokea,
Papit aivan paatunehet,
Ei sulje sydämmehensä,
Eikä tarkoin tutkistele,
Oma arvio enämmän
Maksoi luona murhamiesten,
Kuin tai tiettävä totuus.
Paljon pistävät rahoja
Sotamiehille mitatta,
Varoittavat vielä sitte,
Ett'ei kellen ilmoittaisi
Eikä tiettäväks' tekisi;
Sanoisit samana yönä
Miesten ollessa unessa,
Vartioiden vaipununna,
Ottaneen opetuslasten,
Tietämättä temmannehen,
Poijes vienehen visusti,

Niinkuin jo edellä ennen
Kaunistit kavalan neuvon.
"Mutta jos tämä tuleepi
Puhe tietoon Pontiuksen,
Ilmei saaneepi asia,
Meidän suurempi surumme,
Lepytämme lempeästi,
Sovitamme suosiolla
Maan vanhimman lain vakaisen."

Huovi ottaapi hopean,
Vartia valetun vasken,
Poijes peittääpi totuuden.
Kulta kurkkuhun takistui,
Huokureikähän hopea.
Käypi kuitenkin sanoma
Tästä työstä tiettäväksi,
Kaiken kansan ympärinsä,
Huhu joka huonehessa,
Joka nurkassa julistus.

Monta mennyttä pyheä,
Kauvan maannutt' maan povessa,
Joiden haudat halkesivat,
Kosk' oli Jesus kuolemassa,
Rippui ruumis ristin päällä,

Nousevat nyt, noudattavat
Ilon kanssa kaunehimman;
Eipä kulje yksinänsä
Voiton kuuluisa kuningas,
Seura suuri taivahasta,
Enkelit epälukuiset
Otit vastahan ilolla,
Niinkuin ennenkin iloitsit
Syntyessä suuren Luojan:
Toiset tuonelta tulevat,
Matkustavat maan povesta,
Kuljit kuulu kaupunkihin,
Kussa kohta ilmestyvät.