Ilmoitus Suomen Tiedeseuralle koskien Senaatin arkistosta löydettyjä harvinaisia pergamenttilehtiä (1844)

[Suomen Tiedeseuran] Kokouksessa 5. helmikuuta kollegineuvos Pipping ilmoitti Seuralle suullisesti eräästä monin tavoin erityisen merkittävästä kirjallisesta löydöstä, joka on hiljattain tehty Keisarillisen Suomen senaatin arkistossa. Löydössä huomattiin, että huomattava määrä pergamenttisivuja, jotka olivat vanhojen siellä säilytettyjen asiakirjojen kansina, kuuluivat suurimpiin typografisiin harvinaisuuksiin ja erityisesti kirjaan, jota ei tiettävästi ole maininnut yksikään suomalainen tai ruotsalainen kirjailija ja joka todennäköisesti on ollut tähän asti täysin tuntematon.

Kirjan otsikko tai alku kuuluu: Manuale seu exequiale secundum ritum ac consuetudinem alme ecclesiae Aboensis maxima cum diligentia correctum accuratissimeque revisum feliciter exorditur. Tämän otsikon yhteydessä, joka muistuttaa katolisissa maissa yhä yleistä tapaa käyttää erilaisia erityisiin olosuhteisiin sovitettuja käsikirjoja pappispalveluksessa, jotka nimetään tarkoituksensa mukaan nimillä Missale, Breviarium tai Manuale, esittelijä huomautti, että Suomella oli aikoinaan oma Missale, jonka piispa Konrad Bystz, eli Bitze, järjesti painettavaksi Lyypekissä vuonna 1488 Bartholomaeus Ghotanin toimesta. Tätä on tähän asti pidetty ainoana kirjana, joka katolisen ajan aikana julkaistiin Suomen kirkon käyttöön. Lisäksi hän totesi, että tällaista käsikirjaa, joka käsittelee ainoastaan papin toimituksia, jotka eivät kuulu yleiseen jumalanpalvelukseen, ei ole tunnettu Pohjoismaisissa seurakunnissa, paitsi Manuale secundum titulum ecclesiae Lincopensis, joka painettiin Söderköpingissä vuonna 1525. Tästä poikkeaa Manuale Aboense sisällöltään vain vähän, lukuun ottamatta erilaisten osien järjestystä. Näyttää myös siltä, että useiden seikkojen perusteella voidaan päätellä, että molemmat ovat peräisin samasta painosta, jonka tuotteet ovat varsin harvinaisia, vaikka painopaikkaa ei ole merkitty jälkimmäiseen, jonka lopussa ovat vain sanat: Explicit Manuale anno Domini MDXXII. Kirjan ulkoasusta on mainittava, että se on quarto-koossa ja koostuu kuudestakymmenestäkuudesta lehdestä, joista ensimmäinen eli kansilehti on ympäröity vinjetillä, johon näyttää olevan kaiverrettu vuosiluku 1520.

Kyseinen löytö tapahtui siten, että Keisarillisen Aleksanterin yliopiston kirjaston amanuenssi, maisteri Grönblad, oli suorittanut asiaankuuluvalla luvalla vanhojen asiakirjojen tutkimuksen Keisarillisen senaatin arkistossa ja huomasi siellä kaksi tilikirjan kansina käytettyä painettua pergamenttilehteä, joiden sisältö vaikutti hänen mielestään huomionarvoiselta. Tämän johdosta hän ilmoitti asiasta kollegineuvos Pippingille, joka, havaittuaan toisen näistä lehdistä sisältävän yllä mainitun otsikon, ymmärsi löydön merkityksen ja ryhtyi tutkimaan muita kansia, jotka olivat suurelta osin samankaltaisia. Menestyksen suuruus ylitti kaikki odotukset, sillä ei ainoastaan Manuale Aboënsen jäljellä olevat lehdet, vain kuutta lukuun ottamatta, pian löydettiin, vaan myös merkittävä määrä muita lehtiä, joista useat tunnistettiin kuuluviksi edellä mainittuun Missale Aboënseen. Tämä teos on nykyään lähes täysin tuntematon täydellisenä kappaleena painettuna paperille, ja yhtäkään pergamentille painettua kappaletta ei ollut tunnettu. Muut lehdet saattavat olla osia muista yhtä harvinaisista messukirjoista, joita käytettiin täällä Pohjolassa katolisella ajalla.

Saatuaan nöyrän ilmoituksen tästä löydöstä, on Keisarillinen Senaatti suostunut sallimaan, että kaikki pergamenttilehdet, jotka voidaan irrottaa niihin liittyneistä asiakirjoista niitä vahingoittamatta, toimitetaan yliopiston kirjastolle. Tämän seurauksena on onnellisesti löydetty vielä neljä lehteä edellä mainitusta kirjasta, joten kaikkiaan kuudestakymmenestäkuudesta lehdestä ei enää puutu kuin kaksi. On aihetta toivoa, että myös nämä jäljellä olevat lehdet löytyvät jatkotutkimuksissa, sillä useita kappaleita on jo löytynyt muista sidoksista. Tämä myös selittää kirjan harvinaisuuden. Se julkaistiin aikana, jolloin poliittiset levottomuudet todennäköisesti asettivat monia esteitä painoksen kuljettamiselle isänmaahamme ja sen levittämiselle täällä, sekä aikana, jolloin katolisuus jo taisteli hengestään, näyttää siltä, että tätä käsikirjaa ei koskaan otettu käyttöön seurakunnissa, vaan se suurimmaksi osaksi jäi yhteen paikkaan, todennäköisesti Turkuun, jossa se sitten, käytettynä muihin tarpeisiin, joutui tuhon alaiseksi. Kuitenkin, kun otetaan huomioon, että Keisarillisen Senaatin arkistossa on tilejä useilta Suomen alueilta, pitkältä ajanjaksolta, ainakin vuosilta 1573–1618, ja ne on varustettu mainitusta kirjasta otetuilla lehdillä, joita siis oli saatavilla lähes vuosisadan ajan sen painamisen jälkeen, on sitäkin yllättävämpää, että kirja on ollut meillä täysin tuntematon. Ainakin yksi kappale siitä on päätynyt ulkomaille, Panzerin Annales Typographici -teoksen Vol. IX, s. 131, mukaan, minkä tiedon kollegineuvos Pipping selvitti löydön jälkeen. Siinä se mainitaan Bibl. Hoerner. Gmundae -otsikon alla. Sen nimi on kuitenkin niin väärin painettu, että se tuskin on herättänyt huomiota. Tarkempi kuvaus tästä löydöstä julkaistaan myöhemmin kollegineuvos ja ritari Pippingin toimesta Seuran julkaisussa.

Lähde: Finlands Allmänna Tidning (104) 6.5.1844, s. 1-2.

Käännös: Mik@el. Kappalejako lisätty luettavuuden parantamiseksi.