Ilmarisen kultamorsian

Ilmarisen kultamorsian.
(Runo.)
Kirjoittanut Simana Sissonen


Vanha Kalevalan runo Simana Sissosen sanoilla Ilomantsista.

Tuo oli seppo Ilmarinen,
Takoja ijän ikuinen,
Naista kullasta kuvasi,
Hopeasta huolitteli,
Pani pai’an palkeheksi,
Housut hormiksi rakensi,
Laittoi orjat lietsomahan,
Palkkalaiset painamahan,
Lietsoi päivän, lietsoi toisen,
Lietsoi kohta kolmantena;
Päivän kolmannen perästä,
Katsoi ahjonsa alusta,
Lietsimensä liepeheltä:
Oro tungeiksen tulesta,
Liinaharja lietsimestä,
Muu pere ihasteleepi,
Ei ihastu Ilmarinen.
Ähkäsi oron tulehen,
Liinaharjan lietsimehen,
Laittoi orjat lietsomahan,
Palkkalaiset painamahan,
Lietsoi päivän, lietsoi toisen,
Lietsoi kohta kolmantena,
Päivän kolmannen perästä,
Katsoi ahjonsa alusta,
Lietsimensä liepeheltä:
Veno tungeiksen tulesta,
Punapursi lietsimestä,
Muu pere ihasteleepi,
Ei ihastu Ilmarinen.
Ähkäsi venon tulehen,
Laski purren lietsimehen,
Laittoi orjat lietsomahan,
Palkkalaiset painamahan,
Lietsoi päivän, lietsoi toisen,
Lietsoi kohta kolmantena,
Päivän kolmannen perästä
Katsoi ahjonsa alusta,
Lietsimensä liepeheltä:
Neito tungeiksen tulesta,
Punaposki lietsimestä,
Jo ihastui Ilmarinen.
Sitte seppo Ilmarinen
Meni maata nei’on kanssa,
Punaposkisen keralla,
Sitte lauloi tultuansa,
Yön yh’en levättyänsä
Naisen kultaisen keralla,
Hopeaisen morsiamen:
”Elköhön minun sukuni,
Heimokuntani heleä
Naista kullasta kuvatko,
Hopeasta morsianta:
Kylmän kulta kuumottaapi,
Vilun huohtaapi hopea;
Se oli kylki kyllä kylmä,
Jok’ oli vasten vaimoani,
Se oli kylki kyllä lämmin,
Jok’ oli vasten vaippoani.”


Lähde: Suometar 21.4.1854.