Ilmakannel.

Kirjoittanut Frans Mikael Franzén


Ken – kuule! – soittaa siellä?
On kannel akkunassa,
vaan ihmistä ei ollenkaan.
Nyt puuttuu sointu vielä;
nyt on se loppumassa;
ei, nyt se alkaa oikeastaan.
Se onko laulu taivaan,
ylistys, kiitos Herran,
jonk’ ääntä hiukan kuulla voin?
Unessa kaukaa aivan
on ääni monen kerran
rintaani tunkeunut noin.
Tai Eetun tulon enne
se lienee, kallis mulle?
Tai viesti oman lähtöni?
Niin! Fanny hautaan mennee,
ennenkuin Eetu tullee...
Min näen? Hänet! – Luojani!
Noin tuskaisna et tulla
saa luoksen’! Ah, sä kuulet:
kannelta taivas koskettaa.
Se on kuin rinta mulla:
kun hiljenee jo huulet,
se huoltain vielä huoahtaa.


Lähde: Franzén, Frans Mikael 1891: Valikoima Frans Mikael Franzénin runoelmia. Suomentanut Em. Tamminen. Otava, Helsinki.