Illan tuulelle
| Illan tuulelle. Kirjoittanut anonyymi |
Ensi ilta. muokkaa
- Oi sä, illan vieno tuuli
- Kun sä riennät etelään,
- Ehkä silloin, hieno-huuli,
- Kohdannet mun ystävään’
- Puhtahinta,
- Suloisinta,
- Sinisilmää neitosta!
- Jos sä, illan vieno tuuli,
- Hänet tielläis tavannet,
- Paina silloin, hieno-huuli,
- Poskillensa suukkoset;
- Korvaan kuiskaa,
- Hiljaan kuiskaa,
- Että häntä rakastan!
Toinen ilta. muokkaa
- Kun sä, illan vieno tuuli
- Riensit pitkin polkujais,
- Kai hän sulta silloin kuuli
- Terveiset, kuin mukanais
- Laitoin hälle,
- Ystävälle,
- Jota lemmin, rakastan?
- Virka, vieno tuuli, mulle,
- Mitä – kun sä sanoit sen –
- Mitä vastasi hän sulle,
- Minkä loi hän katsellen?
- Kerro mulle,
- Vaivatulle,
- Kerro, armas tuuli, jo!
- Nousko hymy huulillensa,
- Kun sä häntä suutelit;
- Kirkastuiko katsehensa,
- Kun sä hälle kuiskasit,
- Että lemmin
- Tulisemmin
- Häntä kuni ketäkään?
- Ah, mut joll’ei riemun loiste
- Eikä hymy kasvojaan
- Kirkastanut, – paremp’ ois se
- Ett’et kertois’ ollenkaan.
- Utuisihin
- Unelmihin
- Silloin tuudi minut vain!
M. R.
Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. V. 1897. Suomal. Kirjall. Seuran kirjapainon osakeyhtiö, Helsinki.