Illan tullen

Illan tullen.

Kirjoittanut Irene Mendelin


Ilta tyyneksi jälleen saapi,
Luonto viehtyvi uinailuun,
Tuuli lehdossa kuiskuttaapi,
Yhtyy lintusten laulelmin.
Rauhaa huokuvi maa, ja taivas
Tyyneen järvehen kuvastuu;
Synnin sortama maa niin kauniiks’,
Ihmeen kauniiksi kirkastuu.
Ehtoon enkelit hiljaa liitää,
Rauhan siunaus huulillaan;
Kastehelmiä kukat kiiltää,
Kyynelhelmiä lapset maan.
Oi kuin ilta tää tyynen tyyni
Olit muinen mun sydämmein;
Rauhan siunaus, enkel’ ehtoon,
Anna hiljaa mun sielullein!


Lähde: Irene 1893: Koivikossa. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.