Illan tullen

Illan tullen. Kirjoittanut Irene Mendelin

Ilta tyyneksi jälleen saapi,

Luonto viehtyvi uinailuun,

Tuuli lehdossa kuiskuttaapi,

Yhtyy lintusten laulelmin.

Rauhaa huokuvi maa, ja taivas

Tyyneen järvehen kuvastuu;

Synnin sortama maa niin kauniiks’,

Ihmeen kauniiksi kirkastuu.

Ehtoon enkelit hiljaa liitää,

Rauhan siunaus huulillaan;

Kastehelmiä kukat kiiltää,

Kyynelhelmiä lapset maan.

Oi kuin ilta tää tyynen tyyni

Olit muinen mun sydämmein;

Rauhan siunaus, enkel’ ehtoon,

Anna hiljaa mun sielullein!

Lähde: Irene 1893: Koivikossa. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.