Ilkeää unta

Ilkeää unta Kirjoittanut Ain’Elisabet Pennanen

Yön tultua lemmitty nouti

minut keskelle sydäntään.

Mihin kukkien ryöppyyn jouduin,

lipashelmien helinään!

Jopa juhlimme verrattomasti.

Mitä? Jokin se häiritsi vain:

oven lukitun takaa kuulla

yhä hiljaista itkua sain.

Ovi tumma ja raudanraskas,

vyöll’ isännän avaimen näin...

Avainreiästä urkkimaan kerta

salakammion kauhuja jäin...

Mut juhlamme jatkui aamuun –

Tosin tiesin jo: vuoroni on

pian joutua telkien taakse

Siniparran kammion.

Lähde: Pennanen, Ain’Elisabet 1943: Huomensynty: runoja. WSOY, Porvoo.