Ikkunaristikoilta
Ikkunaristikoilta. Kirjoittanut Hilja Tamminen |
Tiu’ut.
muokkaa- Helisevi tiellä tiu’ut,
- soipi helke heleään,
- reki liukkahasti liu’ut,
- hepo juoksee vikkelään.
- Narskuu lumi jalaksissa,
- heidän ohi kiitäissään.
- Mies ja hepo huurtehissa,
- katsomaan mä tuota jään.
- Mietin yksin: mihin hällä
- matka lienee kiireinen.
- Kosioonko? Etäämmällä
- helke kuuluu kulkusen.
Viipurin lääninv.
Pälvet.
muokkaa- Katsoin ikkunaristikoilta
- taakse vankila-aituuksen,
- näinpä harmailta kallioilta
- lähteneeksi jo hankien.
- Kuiske rinnassa mutta soi:
- »Jo on pelloilla pälvet, oi!»
- Kohta vuokkoset hennot herää,
- kevätpuroset pulppuaa,
- leivot liitävi päivänterää
- kohti, lauluja kaijuttaa.
- Alina kuulla, en nähdä voi,
- vaik on pellolla pälvet, oi!
Turun lääninv.
Lapsi.
muokkaa- Mä kammioni ikkunasta nään
- ihanan lapsukaisen, kutripään,
- mi vilkutteli pikku kädellään.
- Kätöstä tuota katsomaan mä jäin,
- kun vangille se huiski herttainen.
- Mä lapsuuteni muistin kultaisen.
- ja tunsin vesihelmen silmässäin.
Helsingin l. v.
Kukat.
muokkaa- Pihalle milloin katsoin, eessä sama
- on kiviseinä, aikain sammaltama.
- Sen rosopintaa illoin tuijotin.
- Mut kerran huomaan, että sammalista
- mi versoi harmaan kiven halkeimista
- on sinikellot nousseet kukkihin.
- Ne huojuu, nyökkää suvituulen mukaan,
- ei niiden tarinata tiedä kukaan,
- mä kesäyössä valvoin, kuulin sen.
- »Me emme itänehet siemenistä.
- Me puhkesimme vangin kyynelistä
- mi kastaneet on öisin vuotehen.»
Hämeenlinnan k. h.
Lähde: Tamminen, Hilja 1923: Vainon ajoilta: runoja. Tampereen työväen sanomalehti o. y.,
Tampere.