Ikkuna

Ikkuna Kirjoittanut Kaarlo Sarkia

Takana viileän puiston

hiilu sammuvan auringon.

Paluu kaukaisen muiston

mieleen kirkas on.

Niin olet saartanut minut,

muistoni, liekein polttavin,

sieluni kahlehtinut

sitein ikuisin.

Vieressä ikkunan leimun

tummuus humalain.

Sinnepä kerran vei mun

jalkani askelin riemukkain.

Niin monet päivät siirtyi

ajasta jälkeen illan sen.

Miks iäks sieluun piirtyi

kiiltävä kirkkaus sen?

Lähde: Sarkia, Kaarlo 1929: Kahlittu: runoja. WSOY, Porvoo.