Ikipuu
Ikipuu Kirjoittanut Ain’Elisabet Pennanen |
- Se nuorten havuin parvesta niin karheasta
- kuin emo kohoo lempeästi lehtien.
- Jo vierikkokin hyötypuiksi suistui sen,
- ei jäänyt kannostansa yhtä vesalasta.
- Puu tynkää ukonlyömän oksan haarukasta
- niin kaipuumielin työntää valoon ilmojen.
- Vain horsmat, kellot kuulee juurta punaten
- puu haikeitaan kun huokaa, puistain vanhaa hasta.
- Yölehdokki sen luona öisin tuoksuu, viihtyy,
- koi koittaa, dityrambit pikkulintuin kiihtyy,
- kuin kyynele ui pisar herttalehdellään.
- Oi, noin jos oisit kaunis, uljas sydämeni,
- kun kerran iäks’ ilo ilojeni meni, –
- kun eessä talven haudan kaivettuna nään.
Lähde: Pennanen, Ain’Elisabet 1943: Huomensynty: runoja. WSOY, Porvoo.