Ikävöivän laulu

Ikävöivän laulu. (Muualta.) Kirjoittanut H. K. Corander

Nyt millä täällä laulan ja yksin veisalen,

Vaan kukahan tuon kuulee ja kuka uskonee

Sitä sytämeni vaivaa ja suurta ikävää,

Että minun täytyi erii pois ystävistäni.

Mä olen niinkuin lintu pesässä pienessä,

Ja maalla vierahalla joukossa ihmisten,

Vaan kuitenkin aina ompi jo mulla ikävä,

Kuin en mä nähdä taida entisii ystäviä.

Ja olen täällä siitä surua kannellut,

Ja murheellinen mieli on mulle annettu,

Kuin minä herään ylös olette mielessäin,

Levolleni laskein teitä aina muistelen.

Vaan kuka taitaa päästä mun tästä murhesta;

Sitä ystävää ei löydy, jollenka valitan.

Ah! anna Herra täällä hyvä lohdutus,

Ja valvoissani vielä oikia virvoitus,

Että voisin virkaan’ tääl’ hyvin toimittaa,

Ja kunnian siit’ hyvästi aina hallita.

Sill’ olen niinkuin lintu oksalla häilyväll’,

Ja ison meren aallot tuulella väkeväll’.

Vaan kuin ma Herraa aina rukoilen hartaasti,

Hän murheen alas painaa ja tulee turvaksi.

Syntinen olen kyllä ja Luoja tietää sen,

Hän anteeks’ kaikki antaa kautt’ pojan Kristuksen.

Nyt kohtaan minä teitä täll’ vähäll’ veisulla,

Ja lähestyn jo liki, ehkä olen kaukana.

Tervehdin tässä teitä herttaiset ystävät,

Ja sitä aina muistan ett’ oltiin rakkahat.

Jos emme toistamm’ kohtaa tääl’ armon ajassa,

Ehkä kohtaisimme siell’ ylhääll’ taivaassa,

Kuin viimein yhteen tullaan ja kohta kootaan,

Ja henki ruumiist’ erii, sit’ elo muutetaan.

H. K. [Corander]

Lähde: Sanan-Lennätin 3.9.1858.