Ikävöitsevä (Brummer)

Ikävöitsevä. Kirjoittanut F. F. Brummer

Istun rannan kivellä ja itken ikävääni,

Murhemiellä haikealla kaipaan ystävääni.

Sua kun ma muistelen, niin viiltää sydäntäni.

Rintaa polttaa, viluttaa, – et jää sa mielestäni.

Lienenkö ma rikkonunna vasten tahtoani,

Vai se ollee parempi, ku vei mun armahani?

Miksis kultain luokseni sa saavuit laisna tuulen,

Joka henkii päälleni ja jonka kuiskeen kuulen.

Sitte riensit toisaalle...... Voi toki ystävääni!

Yksin raukka rannalla nyt itken ikävääni.

Lähde: –r–r. [F. F. Brummer] 1882: Runoelmia. II. Jyväskylä.