Ikävöitsevä

Ikävöitsevä.
(Kansanlaulun tapaan).
Kirjoittanut Juho Laine


Alla tuomen tuoksuvaisen
        Meren rannalla
Istui impi kaunokainen
        Suvi-illalla.
Päiväpaiste välkkyeli
        Vielä aalloilla,
Kukkulintu helkytteli
        Lähi-oksalla.
Käki kukkui lemmen kieltä,
        Impi huokasi.
Kaiho katkerammin mieltä
        Neidon kalvasi.
Virrat kyynel värähteli
        Kaunon kasvoja,
Kun hän siinä silmäeli
        Meren aaltoja.
Surullisella hän suulla
        Lausui: ”ah ja voi!
Mistä kurja saisin kuulla,
        Kuinka kulta voi!”
”Itämaille kulkevansa
        Sanoi kultani,
Pian sieltä palaavansa
        Lupas’ luokseni.”
”Jo on viikko vierähtänyt,
        Mennyt vuosikin,
Vaan ei viel’ oo ennättänyt
        Kulta kotihin.”
”Lienee kärsinytki kulta
        Kuolon kamalan,
Vieras peittänee jo multa
        Varren sorean!”
”Oisin lintu, liiteleisin
        Yli merien,
Yöt ja päivät lenteleisin
        Häntä etsien.”
”Löytäisinkö hänen vihdoin,
        Enpä laskiskaan
Luotain häntä, aamuin illoin
        Suuteleisin vaan.”
”Mut’ ah linnuks’ lentäväksi
        Enpä luotukaan,
Olen immeks’ itkeväksi
        Valmisteltu vaan!”
”Toisit aalto armahani
        kotirantahan,
Kumartuisin sinuaki
        Suutelemahan!”
Kuuli aalto immen sanan, –
        Kulta palasi.
Vaan ei neito muistakana,
        Mitä lupasi.
Sulhastansa suuteli hän,
        Vaan ei aaltoa,
Vaikka aalto ähmissähän
        Vannoi kostoa.

[Juho] Laine.


Lähde: Päijänne 14.6.1878.