Iidan suru

Iidan suru. Kirjoittanut Kustaa Killinen

Iida itki nyyhkytteli

Aivan kasvot kalmana,

Äiti hältä tutkaeli:

”Mikä sul’ on vaivana?” –

”Niin kun naapurimme Kyöstin

Sanat saa mun hirtehen,

Kun hän sanoo, että ryöstin

Hältä poi’es sydämen!

Tään kun mailma saapi kuulla

Aivan oon ma onneton!

Kaikkihan nyt alkaa luulla

Ett’ oon varas verraton. –

Aivan syyttömästi tätä

Kärsimään on joutunut,

En mä hiekan kipinätä

Keltäkään oo ottanut!” –

[Kustaa] K[i]–ll[ine]–n.

Lähde: Satakunta 4.3.1876.