Iidalle kolme maljaa
Iidalle kolme maljaa. Kirjoittanut Esa Paavo-Kallio |
- Kun rusko maita kultaa,
- Mä ensimaljan juon,
- Ett’ aina nuoruun tulta
- Ois rinnas’, siks’ teen tuon.
- Ja siksi jo aamulla varhain
- Juon maljasi riemuiten,
- Ett’ lapsuuden muistelmat parhain
- Nyt täyttelisit sydämen.
- Eläköön!
- Kiuru ilmassa, Aamun valossa
- On niin ilosa Veitikka;
- Lassa Neitonen, Mielitehtonen
- On niin suloinen Vilvakka:
- Kun aurinkoinen jalo
- Saa täyden loistonsa,
- Ja pimein, synkin salo
- On lemmen valossa,
- Mä tempasen maljasi toisen,
- Juon kesk’iän onneksi sen,
- Ett’ ain’ ilo siskoni moisen
- Vaka ois, kuni kyyhkyisen.
- Eläköön!!
- Joutsen valkea On niin suloisa,
- Järven lahdella Uskelee;
- Neito nuorena, Ikäpuolena
- Sulhakultoa Muistelee.
- Taas soidess’ iltakellon
- Mä tyhjään viimeisen,
- Ja poikki laakson, pellon
- Luon silmäin läntehen;
- Kun iltamon purppuraloisto
- Vetten kalvoa vaan kuvastaa,
- Niin Sulleki taistojes voitto
- Elos’ illalla pilkottaa.
- Eläköön!!!
- Kasvos kalpeat, Hapset harmajat,
- Silmäs kirkkahat Vanhuksen;
- Toivon, siskonen, Että saisit sen
- Kunniaseppeleen Arvoisen!
Lähde: Paavo-Kallio, E. 1883: Rikkaruohoja. I. Jyväskylä.