Ihmisyys vaatii
Ihmisyys vaatii Kirjoittanut Kaarlo Hammar |
- Jo herää työläiskansa,
- jo nouse, nainen, mies!
- Lyö maahan sorron ansa
- ja särje orjan ies!
- Et juhdan työhön sovi,
- et kone kuollut lie;
- siis aukaise jo ovi,
- mi ihmisarvoon vie.
- Jo vuosisatain ajat
- sua orjanruoska löi
- ja vallan anastajat
- sun halpaan hintaan möi.
- Kuin kurjan uhriteuraan
- he penkkihin sun vei;
- et päässyt ihmisseuraan,
- ei ääntäs kuultu, ei.
- Sun kättes toiminnasta
- maat kasvaa, vainiot
- ja työstäs ahkerasta
- ne täyttyy hinkalot.
- Mut itse tyhjin vatsoin
- vilussa värjötät
- vait, äänetönnä katsoin,
- kun lihoo mässääjät.
- Niin ollut on jo ammoin,
- vaan nyt on aika uus.
- Ken tuntematt’ ois kammoin,
- kun kasvaa kataluus!
- Jos alistuen nöyrryt,
- et oikeuttas saa,
- vaan suoriks selät köyryt –
- se vaatii, velvoittaa.
- Siis köyhälistö, herää!
- Jo riittää uinuntas.
- Teroita säiläs terää
- ja tahdon tarmoas!
- Jo nouse itse herraks,
- lyö murskaks itsekkyys,
- käy, astu muiden verraks –
- sen vaatii ihmisyys!
Lähde: Käy eespäin: valikoima suomalaista työväenrunoutta. 1957. Toimituskunta Hilkka Ahmala – Toivo S. Järvinen – Vihtori Laurila – Arvo Paasivuori – Raoul Palmgren – Maija Savutie – Olavi Siippainen – Arvo Turtiainen – Heikki Välisalmi. Tammi, Helsinki.