Ihmisyyden rajat

Ihmisyyden rajat Kirjoittanut Johann Wolfgang von Goethe

Kun ikivanha,

pyhä taivaan taatto

tyynellä kädellä

piirtävistä pilvistä

siunaavat salamat

maan yli kylvää,

ma suutelen viimeistä

vaatteensa poimua,

rinnassa hartaus

ja lapsen pelko.

Näät ei kera taivaisten

itseään mitata

ihmisen tule.

Jos hän nousee

ja kiireellänsä

pilviä koskee,

niin missään maahan

ei kanta iske,

hän on leikkikalu

tuulten ja pilvein.

Seisoen lujin,

luisevin nivelin

kauniisti kaartuvalla,

vankalla maalla,

ei hän yllä

ees tammen latvaan,

niinipuun

ei vertainen ole.

Mikä erottaa

jumalat ihmisistä?

Että heidän eellään

monet aallot käyvät,

ikuinen virta:

meidät nostaa aalto

ja ahmaa aalto

ja me uppoomme.

Pieni piiri

elomme rajoittaa,

ja monet sukukunnat

liittyvät lujasti

olemassa-olonsa

köyteen katkeamattomaan.

Lähde: Leino, Eino 1913 [1908]: Maailman kannel. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.