Ihmisyyden rajat

Kirjoittanut Johann Wolfgang von Goethe


Kun ikivanha,
pyhä taivaan taatto
tyynellä kädellä
piirtävistä pilvistä
siunaavat salamat
maan yli kylvää,
ma suutelen viimeistä
vaatteensa poimua,
rinnassa hartaus
ja lapsen pelko.
Näät ei kera taivaisten
itseään mitata
ihmisen tule.
Jos hän nousee
ja kiireellänsä
pilviä koskee,
niin missään maahan
ei kanta iske,
hän on leikkikalu
tuulten ja pilvein.
Seisoen lujin,
luisevin nivelin
kauniisti kaartuvalla,
vankalla maalla,
ei hän yllä
ees tammen latvaan,
niinipuun
ei vertainen ole.
Mikä erottaa
jumalat ihmisistä?
Että heidän eellään
monet aallot käyvät,
ikuinen virta:
meidät nostaa aalto
ja ahmaa aalto
ja me uppoomme.
Pieni piiri
elomme rajoittaa,
ja monet sukukunnat
liittyvät lujasti
olemassa-olonsa
köyteen katkeamattomaan.


Lähde: Leino, Eino 1913 [1908]: Maailman kannel. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.