Ihmislapsonen.

Kirjoittanut anonyymi


Sie ihmislapsonen!
Mik’ ootkaan sä tuossa
Mailmass’ avarassa?
Oot vain kuin kukkainen,
Jok’ tänään kukoistaa –
Huomen’ tuuli kaataa.
Sie ihmislapsonen!
Mik’ on sun elämäs,
Koko elon aikas?
Enkel’ kolkko tuonen
Voi tulla aivan nyt –
Elos on päättynyt.
Mutt’ vuotta kymmenen
Tai viiskymment’ elät,
Eloss’ tässä hääräät,
Niin kuule, ihminen!
Muista toki aina:
Herra elon lainaa.
Niin muista samainen,
Ett’ myös elät lailla,
Mik’ on moitett’ vailla!
Viel’ koittaa hetkinen
Herran tykön’ tuolla
Haudan tuolla puolla,
Jolloin kyll’ jokainen
Saa totta palkkansa
Kaikist’ teoistansa.

L..de.


Lähde: Turun Kuva-Lehti 23.11.1890.