Ihmiskunnan lapsuuden ajoilta: V. Karjan hoito
| IV. Maanviljelys | V. Karjan hoito. Ihmiskunnan lapsuuden ajoilta Kirjoittanut anonyymi |
VI. Vaatteet ja koristukset |
Tarkastellessaan niitä ehtoja, joilla jotkut ruoaksi kelpaavat kasvit kasvavat uudestaan, on ihminen luultavasti tullut tekemään ensimmäiset maanviljelys kokeensa. Sitä vastoin on todenmukaisesti puhdas sattumus antanut alun karjanhoidon. Mahdollisesti on alku tehty siten, että tapettujen eläimien pennut on viety kotiin leikkitoveriksi lapsille; mahdollisesti on täysikasvuinen ihminen suvun lapsuudessa leikillään koettanut huviksensa kesyttää joitakuita villiä eläimiä, jo kauvan ennen kuin hän tuli ajatelleeksi hyötyä siitä. Ja kun nämä eläimet seurasivat ihmistä hänen ympäri kulkiessaan, alkoivat he, niinkuin hänkin, hakea turvaa ja lämpöä öisen nuotion ääressä sekä käyttää hyväkseen ihmisten ateriain jäännökset.
Koira näkyy olleen ensimmäinen kotieläin ja luultavasti käytetty metsästäjä, veto-eläimeksi ja ruoaksi, kun metsän saalista ei saatu. Montaa eläintä on ihminen palvellut jumalana, ja se on luultavasti ollut ensimmäinen syy siihen, että niitä on hoidettu ja suojattu ja tämä juuri on tehnyt ne koti-eläimiksi. Eri seuduilla on luonnollisesti erilaisia eläimiä eri ajoilla kesytetty, mutta luullaan kumminkin voitavan asettaa joku järjestys joillekuille koti-eläimille.
Niin on koiran jälkeen luultavasti sika tullut koti-eläimeksi; sillä sika, kuten koirakin, voi syödä kaikenlaisia perkeitä. Tähän tuli vielä, että molemmat lisääntyivät paljon, myöskin kesynä, vastoin useita muita eläin-lajeja, jotka tästä syystä olivat vähemmin soveliaat koti-eläimiksi.
Vuohi on luultavasti kolmas järjestyksessä niistä koti-eläimistä, joita ihminen hankki itselleen; sen jälkeen tulivat lammas ja nauta-eläimet, joidenka sijaan korkeassa pohjoisessa tuli poro – ja hevonen. Vähitellen oppi ihminen käyttämään eläinten maitoa ravinnoksensa; oppi ymmärtämään hyödyn karjasta, koska se tarjosi metsästys-onnesta riippumattoman lihavaraston; oppi käyttämään härkää, hevosta, aasia, kameelia, poroa y. m. juhtana; oppi käyttämään eläinten nahkoja, sarvia ja luita moneen tarkoitukseen. Mutta yhtä tärkeäksi kuin karjanhoito tuli ihmiselle tyydyttäessään hänen huoliansa elatuksesta, tuli se kehittäessään hänen huolenpitoaan, kärsivällisyyttään ja keksimiskykyään. Ja sentähden merkitsee syystä alkava karjanhoito, niinkuin alkava maanviljelyskin, uutta käännekohtaa ihmiskunnan kehittymisessä.
Hän tulee, niin sanoaksemme, enemmän ihmiseksi hoitamalla koti-eläimiä. Kun tuo ympäri kuljeksiva metsästäjä-elämä oli hänen alkuperäinen elintapansa, oli hänessä vielä paljo yhtäläisyyttä metsän villien eläinten kanssa. Ihmisen täytyi tosin nytkin muutella, mutta nämä muuttamiset tulivat enemmän järjestetyksi ja ajattelemalla tehdyiksi; niiden tarkoituksena oli laitumen hankkiminen karjalle. Omitus-oikeus omaan lauluaan ja löydettyyn laitumeen on paimentolaiselle itsestään selvä asia; mutta naapurin laumasta hakee hän ryöstö-saalistansa; riitelevät paimenet ovatkin sentähden historian vanhin todistus inhimillisistä taisteluista.
Että koko ihmiskunnalla jo lapsuudessaan olisi ollut kehittynyt karjanhoito, ei ole uskottavaa, sillä se, kuten maanviljelyskin, on riippunut erilaisista luonnon suhteista. Mutta monella kivikauden kansalla on ollut useita eri koti-eläimiä sen tiedämme, ja kun meidän luonnon-suhteemme eivät salli mitään järjestettyä muuttelemista ja talvi sitä paitse pakoitti kokoomaan ruoka-varoja, niin on otaksuttava, että karjanhoito, sekin puolestaan, meidän ja muissa maissa, on johtanut kiinteihin asuinpaikkoihin yhtähyvin kuin maanviljelyskin. Senlaisilla kansoilla on karjanhoito vaikuttanut myötäisemmin sivistyksen, kuin niillä kansoilla, joita luonnon suhteet ovat pakoittaneet paimentolais-elämään josta he sittemmin harvoin voivat kohota sivistyneemmän elämän tapoihin; meidän omat lappalaisemme todistavat tämän.
Samoin kuin ihminen on jalostuttanut niitä kasvia, joita hän on viljellyt ja muodostanut niistä muunnoksia, niin on hän myöskin karjan hoidon kautta jalostuttanut eläin rotuja ja saanut aikaan muunnoksia niistä, mutta tämä kaikki kuuluu myöhäisempään aikaan, kuin se, mistä me nyt puhumme.
Luultavasti on ihminen myöskin sattumalta tullut huomaamaan tuon maidon ominaisuuden, että se lämpimässä juoksettuu, ja kerman, että se huljuttamisella muuttuu voiksi; esim. kun nahkasta tehty maito-pullo, joka oli tavallisin astia, jossa kuletettiin mukana sekä vettä, maitoa että, myöhemmin viiniä – on hölkkynyt kannettaessa ihmisen eli eläimen selässä. Mutta ei ole luultava, että ihmiset aikaisilla kehitys-kannoilla usein vaivasivat itseään vasituisesti saadakseen voita, sillä voitiinhan eläinten rasvaa käyttää samaan tarkoitukseen; juuston valmistus sitä vastoin oli jo tuttu paaluille rakentavalle kansalle Sveitsissä, siis kivikauden aikana. Myöhemmin tuli voi välttämättömäksi tavaraksi niissä osissa maata, joissa mallas-juomat levisivät, kun sitä vastoin öljyä – jota saatiin visseistä siemenistä, unitta varsinkin öljypuusta – käytetään voin asemesta niissä seuduissa, joissa viini on mallas-juomien sijassa.
Eräs aine, jota ihminen sangen yleisesti käyttää ruokansa maustimeksi ja aikaiseen oppi käyttämään sekä tähän tarkoitukseen että ruoka-aineiden säilyttämiseen, on tässä mainittava – nim. suola. Tätä löytyy vuorisuolana monessa paikassa maanpalloa; toisissa voidaan sitä saada suolaisesta vedestä, ja uskottavasti ovat villit kansat jo aikaiseen oppineet sulkemaan merivettä, ottaakseen talteen sen suolan, joka veden haihduttua jääpi jäljelle. Mutta myöskin tuhkasta, suolaa sisältävistä lähteistä j. n. e. ymmärtävät jotkut villit kansat valmistaa suolaa. Josko nuo ennen historialliset kivikauden kansat ovat tunteneet suolan, on mahdotonta tietää ja luonnollisesti omat asuinpaikat rannikolla eli suolaisien vesien äärellä olleet suuresta merkityksestä, kun senlaiset kansat verrattain helposti ovat voineet tehdä ne kokeet, jotka ovat johtaneet suolan käyttämiseen. Luultavasti on se ensin käynyt niin, kuten esim. vieläkin nähdään monella Tyynen meren saarilla, että lihapalat kastetaan suolaveteen ennenkuin ne pistetään suuhun. Vasta myöhemmin on keksitty keinoja, joilla saadaan suola erityisesti.