Ihmeen-Ihanainen vieraisilla

Ihmeen-Ihanainen vieraisilla Kirjoittanut Ain’Elisabet Pennanen

Nyt Ihmeen-Ihanainen käy yli kynnyksen!

Lens ovet hälle auki kuin eessä ruhtinaan,

hei, katto templin kuvuks on huimaan ylennyt,

myös seinä ulommaksi on valeen väistellyt,

ett’ ikävöity nousis näin kaikkeen kunniaan.

Miel’ Ihmeen-Ihanaisen on nähdä kammio.

Vuoskauden yöstä paikat nyt äkin havahtuu,

kun katsoo kaunis heitä, kun kiittää, laittaa suu.

Kas, kuvastinkin välkkyy, se tomutuhkimo,

niin sieppas kullan kuvan kuin ahnas lammikko!

Kuin haave uudin putoo, uus matto kopeilee,

vain pöyhistyvät patjat, kun tuttu lähenee,

esine jokahinen niin innoin tarinoi,

kun katseen kaiken keksein agaattisilmä loi.

Hän katsoo niinkuin vaipuis taas outoon unelmaan...

jo ilta kaiken vajaan luo ruskoon kultavaan...

Noin Ihmeen-Ihanainen vain valtas kammion!

Lähde: Pennanen, Ain’Elisabet 1943: Huomensynty: runoja. WSOY, Porvoo.