Ihmeellinen talon puollustaja
Ihmeellinen talon puollustaja Kirjoittanut Fredrik Ahlqvist |
Moniahta aika sitte matkusti kerran täällä Suomen maassa yksi Arkankelilainen karhun tansittaja. Tultuansa yhteen taloon, pyysi hän yö-siaa itsellensä ja karhullensa, joka hänelle myös luvattiin, mutta ainoastansa saunaan. Tähän oli hän hyvin tyytyväinen, sillä sauna oli vasta lämminnyt ja muuten mukava hänen yö-siaksensa, koska hän tahtoi karhuinensa maata. Mutta mitäs ollakaan! noin puolen yön aikana tuli taloon rosvoja, ja pakoittivat emännän, kuoleman uhkauksella, antamaan itsellensä kaikki avaimet. Tässä täytyi emännän täyttää heidän tahtoansa; sillä miesväkeä ei ollut ketään kotona, ja vaimo-väki kiitti Luojaansa, että voivat niinki säästää henkensä. Mutta samassa kuin emäntä oli antanut heille avaimet, juoksi hän saunaan yö-vierastansa pyytämään apuun, sanoen: ”Tule veikkonen auttamaan, rosvot vievät meiltä, mitä hengestä irti lienee.” ”No, no,” sanoi karhun tansittaja, ”ei tässä vielä erinomaista hätää ole! kyllä Nalle sen asian auttaa, jouduttakaa vain pian joku puoli kannu viinaa ja yksi kiulullinen kuumaa vettä.” Tämä onnistui emännälle silmänräpäyksessä, sillä se sattui olemaan viinan keitto-aikana. Emäntä kaappasi paikalla sekä viinan että kuuman sikunan, veden asemesta, ja juoksutti Venäläiselle. Venäläinen, saatuansa nämä, antoi heti viinan karhulle, ja sitte hyppäsi karhunensa sinne, missä rosvot olivat. Tällä aikaa olivat rosvot jo kerinneet paljo pahaa matkaansaattaa, vaan kaikki omaksi onnettomuudeksensa; sillä Venäläinen aukasi heti sen huoneen oven, jossa he olivat, ja laski karhunsa sinne heidän kanssansa taistelemaan, viskaten sen kuuman sikunan, joka hänellä oli kiulussa, karhun peräpuolelle. Tästä vihastui puoli humalainen karhu, ja kaappasi ensimäistä rosvoista, niin että tukka ja joku osa pää-nahastaki jäi hänen kouriinsa. Toiset töytäisivät puukkoinensa karhun päälle, ja pistivät heti kaksi haavaa häneen. Vaan tämä oli enemmän ärrytystä tälle julmalle miehelle. Innoissansa repi hän heitä hirmuisella lailla. Muutama heistä kumminkin pääsi ikkunasta pellolle, ja muuan uunille, kukatiesi eheällä nahalla, vaan muut kaikki löysivät itsensä, yksi yhdessä toinen toisessa nurkassa aivan vähissä hengin. Tämmöisen leikkitoverin pariin eivät suinkaan nämä rosvot luulleet joutuvansa taloon tullessansa, eivätkä varmaankaan vasta toivoisi tulevansa.
Lähde: Suometar 9.3.1852.