Ihanteeni.

Kirjoittanut Lauri Ekberg


Lapsuuden kulta-aikoina
Ihailin valkoliljoja,
Ja leikit liljatarhoissa
On mulla aina muistossa.
Mut kun ma liljain joukossa
Näin myöskin muita kukkia,
Niin kauniimmaksi kaikista
Mä luulin kankaan ruusua.
Mut kukkiaan kun katselin,
Niin kohta kauvas kaikkosin,
Kun ruusu kaunokukkasin
Pistintä julmaa verhoskin.
Sen jälkeen nähdä halusin
Apollon lahjan, laakerin,
Ja meren rantaan rientelin
Ja aarteitansa katselin.
Ja katsellessa rantahan
Ja tyrskyyn aallon vaahtovan,
Näin siellä pienen simpsukan
Harjalla aallon kulkevan.
Kun rannalle sain simpsukan,
Kuoreltaan kultaamattoman,
Niin simpsukassa loistavan
Näin helmen sinivaalean.
Ja kun ma kaukorannallen
Silmäilin siinä hetkisen,
Näin kuinka taivas merellen
Etäällä antoi suukkosen.
Mä silloin sulohelmisen
Wertailin taivaan kantehen,
Ja päätin tehdä purtisen
Ja soutaa kaukorannallen.


Lähde: L. O. E. 1886: Runoelmia. I. Helsinki.