Ihanteen mies

Ihanteen mies Artur Siegberg Kirjoittanut Eino Leino

Mies ihanteen olit iki;

seisoit Sa lippua liki,

viiriä vienoimman tunnun,

tuskan ja kauneuden hunnun.

Yö oli ympäri. Valo

sees kuni taivahan talo,

viittasi korkeinta kohti,

jonne Sun kaipuusi johti.

Mutta kun maan päälle siirtyi,

sielussa nuorten mi piirtyi,

pirtein ja hienoin ja herkin,

uus unelmoi kevät kerkin.

Täyttyivät tähdet ne suuret,

juuttuivat nuo jumal-juuret

Fjalarin, Vänrikin tarun,

Skandian kohtalon karun.

Eivät ne armahda vallat

taivahan, ei elon hallat,

harmenevat isän hapset,

kaatuvat kaunihit lapset.

Laulavat: »Ei elon vaikeus

ain’ ole haavehen haikeus,

vaan halu raution yössä

raueta sankarityössä.»

Kuolema kulkee sen yli,

missä on vain sydän, syli;

mies ihanteen iki hohtaa,

koska Kointähden hän kohtaa.

Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.