Ihana on talvipäivä

Ihana on talvipäivä

Kirjoittanut Saima Harmaja


Ihana on talvipäivä reessä,
huurremetsä häikäisevä eessä,
huurteen hopeoima hentoinen
oksaholvi sineen piirtyen.
Juhlamielin paistaa päivä saloon,
joka valkeana nousten valoon
itseänsä tuskin tunteekaan.
Puhdas kimallus on yli maan,
missä hanki aueta saa vapaa.
Jalokivin katsojan se tapaa,
päivän säteet heijastaen pois,
itse säihkyen kuin päivä ois.
Mutta missä mutkan polku teki,
hilpeästi kääntyi kevyt reki,
timanttisin pyörtein kohoaa
sineen lunta unen-loistavaa.
Hän ken metsämaiden sydämessä
ajaa kulkusien helistessä,
ohjaksissa orhi iloinen,
mitä miettii hän? En tiedä, en.
Mutta rauhaa säteillessä salon
juhlamielin tuntee riemun jalon
rinnassaan hän, liukuessa reen
hopeisesta holviin helmiseen.


Lähde: Harmaja, Saima 1937: Kaukainen maa: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.