Ihana iltapäivä.

Kirjoittanut Antti Rytkönen


Olipa ihanainen iltapäivä,
ja vetten kalvo viehättäen väilyi,
kuvastui siihen saaren pihlajaiset,
se taivaankannen kauneutta päilyi.
Myös väliin pilvet piirsi avaruutta
ja sousi eteen aurinkoisen armaan,
ei silloin päivä päässyt paistamahan,
veet tyynet saivat varjoharson harmaan.
Vaan äkkiäpä pitkin aallon pintaa
jotakin hohti aivan hopealle.
Siell’ ilmaan ilakoiden kalat pienet
ne hyppelee, taas katoo aallon alle.
Ja väliin molskahtaa myös mahtavasti,
ja nousee tummaa harjaa, selkää esiin,
mut kohta vetten venkale se jälleen
sukeltaa, syviin painuu pohjavesiin.


Lähde: Rytkönen, Antti 1900: Lauluja. Helsinki.