Idän sankareille
Idän sankareille. Kirjoittanut Hilja Pärssinen |
- He sorrosta, sumusta ryntäili,
- nous’ huomenen koittoa kohti.
- Veriruskojen halki he katsahti,
- miten vuossadan aamu se hohti.
- He nousivat kalskeessa kalpojen. –
- Oli vastassa tykkien nielut. –
- He nousivat nuoruus-innossaan.
- Tulikukkihin puhkesi sielut.
- »Ylös», huusi he, »kuolema, toivottuus
- vain orjan kahleita seuraa.
- Vie taisto se kansan vapauteen.
- Mitäs siitä jos sortajat meuraa?»
- »Ylös», huusi he: »eessämme elämä,
- vaan takana yöhyt ja turma.
- Tää kansa on luotu kasvamaan,
- Pois orjuus, se kansan on surma» –.
- He nousivat, sankarit urhoisat.
- Moni kalpeni kentälle uhri.
- Ja herjat ne kansansa uhmaajat
- veritahroihin kätensä tuhri.
- He nousivat. Myrskynä ilma soi.
- – Heit’ Europa kunnioittaa –
- Mut’ sortaja hiovi peitsiään,
- ja hitaasti aamu se koittaa.
- He nousevat, nousevat tutkimaan,
- yön vallatko ijäti kestää?
- Ja kansaa, mi ottavi oikeuden,
- ken taitavi kaataa, estää!
Viipuri, 1906.
Lähde: Liinamaa, Hilja 1908: Lausuttavia runoja. V. Työväen sanomalehti o. y., Helsinki.