Hyvät silmät.

Kirjoittanut Juhani Siljo


Hyvät, hellät silmät, teissä
ei mulle, ei mulle rauhaa,
– salolampeen ei veret tyytyä voi,
jo koskena suoneni pauhaa,
ja sen laulussa soi meren kaiho,
meren vihreän vaara ja hurma:
merivihreät silmät jo nähnyt oon,
– ne on eloni elo ja surma.
Hyvät, hellät silmät, myöhään,
kovin myöhään haastatte mulle!
Oli aikanne kerran, korpihin
kun eksyin harhailulle.
Läpi korpien nousta jo ehdin
rajavuorelle maailman kahden:
meren näin, elon tummat ulapat.
– En lammen vangiks, en lahden!
Meren yllä vihreät tähdet
näin taivaanrannan luona,
– salolammen rauha mun kaipuustain
yön hetkenä häipyi tuona.
Ne tummat tähdet, – on niissä
mun eloni lepo ja syvyys.
Mua enää ei auta, ei pelasta,
hyvät silmät, hellyys, ei hyvyys!


Lähde: Siljo, J. 1914: Maan puoleen: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.