Hyvät ja jalot

Hyvät ja jalot. Kirjoittanut Gustaf Fröding

En tahdo olla hyvä, en olla jalokaan!

Kas jalot, hyvät itse he laittaa patsaitaan,

Ne nostaa pylvähille ja valoon kauniimpaan

Ja omat mainetyönsä myös niihin uurretaan.

He siinä sitten seisoo ja nauttii kuvastaan:

Voi kuin on jalo katse ja hellä luonniltaan –

Ne miettii sydämmessään: kas kuin on oivaa tää!

Mut taampana on Hiisi ja heille irvistää.

Lähde: Fröding, Gustaf 1895: Valittuja runoja: kokoelmista ”Guitarr och Dragharmonika”, ”Nya Dikter” ja ”Räggler å Paschaser”. Suomentanut Yrjö Weijola. Tarkastanut ja lyhyellä luonteenkuvauksella varustanut Kasimir Leino. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.