Hyvästi Suomi

Kirjoittanut Jalmari Virtanen


Jäi taakseni nyt Suomenmaa,
Ma sille seljän käänsin.
En tahdo jäädä orjuuteen!..
Näin lähteissäni äänsin.
Siell’, ruoska lahtar’herrojen
Taas alkaa soida vinkuen...
Ei sitä korvat siedä.
Vihurin lailla kiidän pois
Nyt maille aamuruskon,
Miss’ punavärit tervehtää
Ja kansa huomenuskon
Mun ottaa vastaan veljenään.
Näin riennän itään, etelään,
Miss’ vapaus viel’ elää.
Kas ”isänmaata” entistä
Ei laisin surra maksa!
Luvalla herrain Suomesta
On tehty Pieni Saksa,
Ja ikeen alle taipuen
Käy talonpojat ryömien
Ja herrain ruoskaa nuolten.
Ei!... Tuhat kertaa sanon: ei!
Ma sellaiseen en taivu!
Ma etsin teitä uusia;
En orjuutehen vaivu!
Ja tulkoot päivät synkät, mun
Ei mahdu murhe sieluhun,
Vapaana elää tahdon.
Siis purjeet täyteen tuulta vaan!
On aava elon meri...
Päin myrskyteitä kiidän pois,
Kun taistoon vetää veri.
Ja taakseni ma kaipaa en!
Ma samoilen ja taistelen
Joukossa proletaarein.
Taas konsa maassa Suomenkin
Kumous-aamu koittaa,
Ja aate, jolle uhrasin
Sydämet valtaa, voittaa,
Kuin kumouksen sotamies
Käyn sinne, miss’ on taistolies,
Ja laulan voitoistamme.

Moskova, toukok. 1918.


Lähde: Virtanen, Jalmari 1936: Valittuja runoja. Valtion kustannusliike Kirja, Petroskoi.