Hyvästi
Hyvästi Kirjoittanut Alfred de Musset |
- Hyvästi! En elämässäni, luulen,
- sua kohtaa. Jumalan kulkevan kuulen,
- hän pois sinut kutsuu, hän unhotti minut;
- sua lemmin ma enin, kun kadotan sinut.
- Ei itkuja turhia: taakkani kannan.
- Ma vastaisuudelle arvon annan.
- Jo tulkohon huntu, mi huolii sun lymyyn!
- Kun lähdet sa pois, vedän huuleni hymyyn.
- Niin toivoa täynnä sa matkalle halaat,
- niin ylpeyttä täynnä sa matkalta palaat,
- mut jälkeesi jää moni suruun ja huoleen,
- et enää sa heidän katsone puoleen.
- Hyvästi! Käyt unen kaunihin iloon
- ja vaarallisen huvin hulluhun kiloon.
- Sun tiellesi tähti on noussut, se vielä
- on kauan sun tuikkiva elosi tiellä.
- Mut kenties kerran sa huomaat hinnan,
- mitä maksaa ymmärrys rakkahan rinnan,
- mikä aarre on löytää ystävä ylin,
- mikä kärsimys kadottaa kallehin syli.
Lähde: Leino, Eino 1913 [1908]: Maailman kannel. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.