Hyvä lääke.

Kirjoittanut anonyymi


Aikanaan hyvinkin kuuluisa ruotsalainen lääkäri, professori G–dt, Lundissa aikaan sai monta merkillistä parantumistapausta minkäänlaisia lääkkeitä käyttämättä, paljastaan taudin laadun oikealla käsittämisellään ja – omalla omituisella tavallaan.

Kerta professorin käydessä Eliingissä käytti muuan lähistössä asuva vanha lukkari tilaisuutta hyväkseen ja pyysi lääkäriä tulemaan tutkimaan hänen niinikään jo ijäkästä eukkoaan, joka arvattavasti vähäksi hyödyksi kodilleen ja ukolleen jo lähemmäs parikymmentä vuotta oli maannut sängyssään.

Iloisesti hyräillen, niinkuin tapansa oli, astui professori nytkin sairashuoneeseen ja hyvin tarkasti tutki sitten eukkoa miehen suuressa jännityksessä vieressä odottaessa. Hiljakseen laulellen ja viheltäen lähti G–dt sairaan luota ja sanoi sitten noin vaan sivumennen miehelle:

»Tuo akka on niin vanha ja raihnainen, ettei maksa vaivaa hänen suhteensa enää mihinkään ryhtyä.»

Mies vaipui epätoivossaan tuolille, mutta eukko, joka niin monta vuotta oli kuolemankielissä kuvitellut olevansa, nousi sängyssä istuilleen ja silmät säkenöiden huusi pois astelevan professorin jälkeen:

»Sysi syököön sinut, katala kettu! Näytänkin sinulle, mihin akka vielä kelpaa!»

Ja eukko nousi ylös, puki päällensä ja alkoi hoitaa taloustointaan. Ja kiitos professorin hyvästä lääkkeestä eli hän sitten vielä monta vuotta.


Lähde: Työmies 20.1.1902.