Hyvä haltija

Hyvä haltija. Kirjoittanut Max Oker-Blom

On hyvän siemen pienoinen

sun pantu rintahais.

Sä sitä hoida hellien,

se ettei kuolla sais.

Ja kotonasi haltija

sun valvoo vierelläs,

se sua auttaa hoitamaan

kallista siementäs.

Se kynnyksellä viivähtää,

kun kuljet yli sen.

Se seuraa joka tehtävää

ja ohjaa askelen.

Kun äidin hellään helmahan

sä painat pikku pään,

niin tointes hyvä haltija

on siitä mielissään.

Se arvaa kuiskeet sydämen:

”Oi, kiitos kaikesta,

min annat, äiti, pienellen

ja kodin onnesta!”

Kun sitten taaton kätehen

sa pistät kätöses,

niin haltija, se kotoinen

taas tietää aatokses.

”Sua kiitän, isä rakkahin,

kun suojaa mulle suot

ja työlläs toimeentulonkin

sä lapsillesi luot!”

Kun veljeäsi hädässä

oot valmis auttamaan,

niin haltijasi mielessä

on riemu valloillaan.

Ja tielle pienen siskosi

kun kylvät kukkasen,

niin haltijasi varmasti

taas tietää teon sen.

Ja lähimmäisen surua

kun, hellä, lievennät,

niin haltijankin huolia

sä silloin kevennät.

Vaan hyvän kuiskauksillen

jos korvas sulkenet,

niin haltijasi silmihin

saa surunkyynelet.

Ja silloin hyvän siemenkin

on saanut vahingon.

Nyt huolin kaksinkertaisin

se hoidettava on!

Et silloin hyvää haltijaas

sä huolestuttaa saa,

mi valvoo aina toimintaas

ja sieluus katsahtaa.

Vaikk’ haltija on pieni vain,

sen valta suuri lie.

Sen suosionpa saavuttain

on kaunis elos tie.

Lähde: Oker-Blom, Max 1915: Kotitanhuvilla. Lapsille omisti Tohtori-Eno. Suomeksi sovitti I. H. Otava, Helsinki.