Hyttynen ja muurahainen

Hyttynen ja muurahainen (Vanha tarina uusin sanoin.) Kirjoittanut Uuno Kailas

Kesäpäivänä, peräti hyvällä miellä,

tapas hyttynen muurahaisen tiellä.

Se hyttynen hyrisi iloista virttä,

ja se muurahainen raahasi hirttä.

– Mihin sellainen hoppu? – Ma rakennan pesää!

– Mitä turhia! Leikkisit. Vielä on kesää!

Ei enempi pieksänyt toinen suuta,

vaan raahasi, raahasi puuta.

Ja hyttynen katseli häntä tovin.

Ovat muutamat – tuumi se – tyhmiä kovin.

Kesän riemuja eivät malta ne maistaa,

vaan puurtavat työssä, kun aurinko paistaa.

Mut toista on minun: en hetkiä tuhlaa,

joka ainoa päivä mä vietän juhlaa.

– – –

Tuli ahmatti syksy ja nieli kesän,

lumin peitteli muurahaisen pesän.

Mut sisällä siell’ oli lämmin olo. –

Oli hyttynen kylmään kuollut, polo.

Säästäjä, 1927. Punajuova, 1933.

Lähde: Lausuntarunoja nuorelle väelle: lausuntaohjeita ja 250 lausuttavaa runoa. 1958. Neljäs painos. Toimittaneet Eero Salola ja Eino Keskinen. Somistanut G. Paaer. Osakeyhtiö Valistus, Helsinki.