Hymni maalle

Kirjoittanut Eero Eerola


Oi, äiti Maa, sä pellon musta multa,
mi elon rikkaan lähde ikiarmas oot,
sun oraittesi vehreys ja tähkäis kulta,
ne sydän-riemun virttä mulle laulakoot.
Ne soikoot hiljaa, mik’ on elon taika
ja mistä koittaa ihmisonnen koi.
Kun hiekka tyhjiin vuotaa, päättyy elon aika
ja siunaten kun kutsuvirtes soi,
suo silloin rauhallisna helmaas painaa pääni,
ja lämmin muisto kumpuani kattakoon,
ja rakkaimpaini kaipauksen ääni,
ei itku katkera, sen yllä kaikukoon.
Suo, että talo toimitettu oisi
ja ettei omahyväisyys mua hautaan saatteleis,
vaan että siunausta kylvö kasvaa voisi,
ja että poika taaton vaon loppuun veis.


Lähde: Eerola, Eero 1936: Maan virsiä: runoja. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.