Hyljätty

Kirjoittanut Kaarlo Kramsu


Mun Katrini, mun hyljäten,
Jo otti toisen kullan,
Kai murtuneena vaipunen
Nyt alle mustan mullan!
Niin raskas musta multa on,
Kun peitteeksi sen saapi;
Mut virta kuohuu vallaton
Ja luoksens houkuttaapi.
Ja rantahan sen onneton
Mä riennän kiihkoisasti:
Kai kavaluuttas, uskoton,
Sä kadut kuoloos asti.
Mut virran yli vaahtoovan
Mä hurjin voimin soudan
Ja toisen kullan kauniimman
Mä tuolta puolen noudan.


Lähde: Kramsu, Kaarlo 1887: Runoelmia. Werner Söderström, Porvoo.